Kumpi tekee vähemmän virheitä?

Tänään se alkaa, nimittäin odotettu finaalisarja Sotkamon ja Vimpelin välillä. Finaalipari on ollut tiedossa viime syksystä alkaen, joten joukkueet ovat ehtineet miettiä keinot vastustajan kaatamiseksi. Ehkä liiankin hyvin. Se kumpi tekee vähemmän virheitä, on mestari.

Sotkamo on jyrännyt rutiinillaan taas pudotuspelit tappioitta. Se ei oikeastaan joutunut edes kunnon testiin. Joensuu vähän pyristeli vastaan, mutta ottelusarjan edetessä haastaminen loppui. Sotkamon ei tarvinnut pistää kaikkea peliin vaan joka peliin löytyi ratkaisijat vanhoista nimistä.

Vimpelin tie finaaliin on ollut vaikeampi. Ensin sillasta nousu PattUa vastaan, ja sitten pelinjohtajan siirtyminen kuukaudeksi sivuun. Vimpelillä on ollut tänä vuonna ongelmana kahden hyvän peräkkäisen pelin pelaaminen kovia joukkueita vastaan. Vimpeli vei pisteet kesällä Sotkamossa, mutta oli täysin ulkona seuraavassa Sotkamo -kohtaamisessa. Samoin ensimmäinen välieräpeli oli täysin Vimpelin näytöstä, mutta sitten tulikin kaksi tappiota. Tämä muuttui vasta pakon edessä kahdessä viimeisessä välieräpelissä.

Kumpi menee tänä vuonna mestariksi, ja mihin peli tulee ratkeamaan? Kaikki ovat kertoneet pelien olevan tasaisia, ja mestariksi on veikattu Sotkamoa. Katsottaessa aikaisempia näiden keskinäisiä pelejä Sotkamo onkin selkeä suosikki, mutta pelien tasaisuudesta voi olla montaa mieltä. On nähty myös niitä jaksoja, joissa toinen on ollut täysin ylivoimainen.

Ennen kuin kerron oman veikkaukseni mestariksi, niin ensin muutama peruste tälle veikkaukselle (jonka muuten aion tänään laittaa pitkäänvetoonkin). Joukkueiden materiaaleja pidän suurin piirtein samantasoisina, vaikka ne ovatkin rakenteelta erilaisia. Materiaalit ovat tasaantuneet muutosten ja nuorten kehittymisen myötä.

Kohonen on edelleen valtakunnan paras lukkari, mutta Huuskonen on pelannut ajoittain jopa erinomaisesti. Riittääkö Huuskosen veto finaaleihin asti on yksi finaalisarjan avainkysymyksiä. Kohonen on joka tapauksessa vähintääkin hyvä, mutta venyykö Kohonen jälleen ratkaisevaan osaan?

Etukenttien osalta Vimpeli vie selkeästi voiton. Sotkamon kannalta Kohonen kuitenkin paikkaa osittain heikkoa etukenttäpeliä. Yksi finaalisarjan ratkaisupaikkoja on se, osaako Vimpeli hyödyntää Rautiaisen etutilannepelaamista. Ja miten Kohonen reagoi, jos Rautiaisesta alkaa tulla liian heikko lenkki.

Polttolinjat ovat melko tasoissa. Joku saattaa antaa vaihdon tai juoksun räpylästä, mutta en usko, että tämä kuitenkaan tulee ratkaisemaan peliä.

Vimpelillä oli viime vuonna selvästi Sotkamoa paremmat takamiehet, mutta Haukkalan vaihtuminen Isoketoon tasoitti puntteja. Puputti ja Roope Korhonen hoitavat tonttinsa virheittä, mutta kummankin kakkoskopparit saattavat ratkaista voiton vastustajalle.

Sisäpelinsä joukkueet ovat rakentaneet eri filosofioilla. Vimpelillä on yhdeksikössä nopeita miehiä, joita jokerit kotiuttavat. Sotkamolla puolestaan jokeriosastolta löytyy enemmän etenemisvoimaa, ja yhdeksikössä on useita kovalyöntisiä kavereita, jotka sitten lyövät Jani Komulaisen kanssa ratkaisevia juoksuja. Kumpikin pelitapa toimii, enemmän on kysymys päivän kunnosta ja kumpi pystyy yllätyksellisempään peliin.

Kumpi sitten vie mestaruuden? Olen vastarannan kiiski, ja veikkaan Vimpeliä. Uskon Huuskosen vireen säilyvän, ja pitävän kentän tyhjänä, kun Roope Korhonen tulee lyömään. Vimpeli on joutunut tekemään paljon töitä sisäpelinsä kanssa, ja ovat osoittaneet pystyvänsä muuttamaan tiukoissa paikoissa pelinsä voittavaksi. Kaikkia sisäpeliyllätyksiä ei varmasti ole vielä nähty.

Finaalit ovat yleensä vähäjuoksuisia, varsinkin jos kelit kylmenevät. Tällöin täytyy pystyä ottamaan yksittäisiä juoksuja, ja Jussi Järvinen on vahvimmillaan juuri rohkeassa ja yllätyksellisessä pelissä. Ulkopelissä ei tule olemaan suuria eroja. Vimpeli tulee laittamaan painetta Kosti Rautiaiselle ja Mikko Korhoselle, ja Huuskonen ja Teemu Isoketo lienevät Sotkamon painostuksen kohteet. Mikäli Huuskonen prässistä selviää, on Vimpeli mestari.

Ja kiihkeää tulee olemaan!

Puolivälieristä välieriin

Ei tullut suuria yllätyksiä runkosarjan lopussa. Pieni yllätys oli Kiteen vahva loppukiri ja nousu kuudenneksi. Positiivista oli myös se, että kaikki pudotuspeleihin päässeet joukkueet saivat pelinsä kulkemaan, ainakin ajoittain. Mitkä joukkueista sitten etenevät välieriin?

Aloitetaan parista Sotkamo-Kossu. Kuntopuntarissa Sotkamo on voittanut kaikki viimeiset neljä peliä, ja Kossukin kolme neljästä. Kossun tappio tuli viimeisessä ja sijoituksen ratkaisevassa pelissä Raahelle. Kossu esitti erityisesti JymyJusseja vastaan pirteää peliä, ja lukkarina Puhtimäki pääsi sotkemaan Jussien sisäpeliä, tosin edelleen ilman tolppaa. Sotkamo puolestaan kompuroi viimeisessä pelissä yhden jakson JymyJusseille, mutta tästä ei voi vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Vaatisi kuitenkin todellisen ihmeen, että Kossu ottaisi edes yhden pelin Sotkamolta, joten eiköhän tämä pari mene suoraan Sotkamolle 3-0.

Pohjanmaan taistelupari Vimpeli-JymyJussit vetänee katsomot täyteen kummallakin paikkakunnalla. Erityisesti seinäjokelaisille Vimpelin tulo puolivälierävastustajaksi oli onnenpotku, mutta se ei yleisövirtauksen lisäksi valitettavasti paranna voittomahdollisuuksia. Seinäjokelaisten viimeiset neljä peliä ovat sujuneet mollivoittoisesti neljän tappion myötä. Peli on ollut paikoitellen halutonta ja antautunutta. Vimpeli kävi häviämässä Sotkamossa, ja antoi yhden jakson Tahkolle. Tahko-pelin toisella jaksolla Vimpeli sai ammattitaidollaan pelin ratkaistua kahden ensimmäisen lyöjän (Haapakoski-Puputti) voimin, eikä Tahkolla tämän jälkeen ollut käytännössä sanan sijaa pelissä. En usko Seinäjoen kurssin kääntyvän, ja sarja menee suoraan kolmessa pelissä Vimpelille.

PattU-Kitee -sarjasta tulee mielenkiintoinen. Kumpikin joukkue on voittanut viimeiset neljä peliään, ja erityisesti Kiteen ote on ollut vahva. PattU päätti runkosarjan Kossu-voitolla, ja osoitti venymiskykyään. Sarjan tulee ratkaisemaan Kiteen lukkaritilanne. Jos Laakso on kunnossa, niin Kiteestä tulee kauden suurin yllättäjä. Sarja menee viiteen peliin eli jompi kumpi voittaa 3-2, ja tällä hetkellä laitan lanttini Kiteen puolesta.

Entäs Joensuu-Tahko? Joensuulla on viimeisistä neljästä pelistä kaksi voittoa Alajärvestä ja Kankaanpäästä. Tahkon ainoa voitto viimeisestä neljästä pelistä taas on puolestaan juuri Joensuusta. Kummankin joukkueen kausi on toistaiseksi mennyt alakanttiin, mutta jompi kumpi näistä etenee välieriin. Ottelupari menee Tahkolle 3-1, koska Tahkon joukkueesta löytyy enemmän tiukassa paikassa ratkaisuihin kykeneviä pelaajia kuten Rantanen, Korhonen ja Rantatorikka. Myös ulkopeliin on saatu kaivettua riittävän hyvä yhdeksikkö. Tärkeimpänä syynä Tahkon ottelusarjavoittoon on kuitenkin pj. Virtasen selvä piristyminen. Erityisesti Vimpeli-ottelussa Virtanen suorastaan loisti välillä. Joensuun yllätysmahdollisuudet olivat viime vuonna, tänä vuonna kausi päättyy valitettavasti puolivälieriin.

Ykkössarjassa ei tulla tänä vuonna viettämään nousujuhlia, joten täytyy vain muistella, millaiset tunnelmat oli aikanaan Kankaanpään nousujuhlissa.

Mistä ne tulevaisuuden pelurit tulevat?

Pesisleirit ovat tältä kesältä onnellisesti takanapäin, kun Turussa saatiin ratkaistua C-ikäisten paremmuusjärjestykset. Vaikka C-ikäisistä, ja varsinkin F-ikäisistä on vielä pitkä matka aikuisten sarjoihin, niin jotain osviittaa menestys leireillä antaa tulevaisuudesta. Tai ainakin se kertoo seuroissa tehtävän työn tasosta.

Kilpasarjoissa menestymisessä näkyy selkeitä trendejä. Kun laskee sijoittumiset kilpasarjan kuuden parhaan joukkoon, niin valtakunnan parasta juniorityötä tehdään Kankaanpäässä. Tytöt pelaavat Mailajunioreiden nimissä, ja pääsivät kaikilla leireillä kuuden parhaan joukkoon. Myös pojissa KaMa oli kahdesti kuuden joukossa.

Kolmesti kuuden parhaan joukossa olivat Kouvolan, Nurmon ja Porin junnut; KPL kolmesti pojissa ja Pesä-Karhut tytöissä. Nurmossa pääsi kaksi poikajoukkuetta kuuden joukkoon, ja tytöt kerran. Muilla olikin sitten pääasiassa yksittäisiä sijoittumisia kärkipäähän.

Ketkä sitten puuttuivat kärkisijoilta? Ainakin Maila-Jussit ja Tahko, jotka ovat perinteisesti tehneet laajaa ja tuloksekasta juniorityötä. Tahko pääsi tosin kahdesti tytöissä kärkikahinoihin, ja Jussit kerran pojissa. Superin johtokaksikosta Sotkamo pääsi kahdesti poikien puolella kuuden joukkoon, mutta naisten sarjakärki, Lapua, loisti poissaolollaan. Tyttöjen puolella olisin muutenkin huolissani Pohjanmaan tyttöpesiksestä, melko kauas kärjestä jäi suurin osa joukkueista.

Leireillä oli kärjessä pääasiassa vanhoja tuttuja, mutta muutama mielenkiintoinen poikkeus löytyi joukosta. Naisissa pitkään menestyneen Pesä-Ysien E-poikajoukkue oli ylivoimainen finaalissa Alajärveä vastaan. Onnea vaan Lappeenrantaan. Halsuan pronssi D-pojissa myös ansaitsee erityismaininnan. C-pojissa Vähäkyrö otti kultaa, olisikohan tässä jo runkoa tulevalle Vaasan uudelle nousulle Superiin. Nuorimmissa pojissa Espoon pojat ylsivät neljänteen sijaan, mikä on vuosiin paras saavutus pääkaupunkiseudun pesiksessä. Espoossa on tehty pitkäjänteisesti hyvää työtä, ja se näyttäisi alkavan tuottaa hedelmää.

Löytyykö tulevaisuuden miesten ja naisten Suomen mestarit Kouvolasta, Nurmosta ja Porista? Täytyy vastata savolaisittain, voep löytyä tai olla löytymättä. Tärkein vaihe lajin kannalta on vasta C-iän jälkeen, mutta tottakai menestys nuoremmissa ikäluokissa luo hyvää pohjaa tulevaisuuden menestykselle. Tärkeintä kuitenkin on, että harrastajamäärät ovat suuria, ja löydetään järkevä ja motivoiva polku 15-vuotiaasta 20-vuotiaaksi pesäpallon parissa. Liian moni valitettavasti lopettaa C-ikäisenä.


Tähän loppuun vielä todiste, että jo vuonna 1985 oli leirillä vauhti päällä, kun Koukku pääsi Itä-Länteen.

Lyöjäkuninkuuden kohtalo

Eipä ole kovin paljon epäselvyyttä etenijäkuninkaasta eikä kärkilyöntitilaston voittajasta. Sami Haapakosken etenijäkuninkuutta ei uhkaa enää kukaan, eikä myöskään Henri Puputtia voi kukaan enää tavoittaa kärkilyönneissä. Puputti kärkkyy myös etenijätilaston kakkostilaa, joten herrojen menestys henkilökohtaisissa tilastoissa on taattu tänäkin kesänä.

Lyöjäkuninkuudesta tulee vielä kunnon taisto. Kuninkuus on kolmen kauppa: Janne Mäkelä, Roope Korhonen ja JP Vainionpää. Muut tulevat sen verran kaukana, etteivät enää voi saada tätä kolmikkoa kiinni.

Kuka lyöjäkuninkuuden sitten tulee viemään? Kaikilla näistä ehdokkaista on kolme ottelua jäljellä. Mäkelällä ja Vainionpäällä on jokeriroolistaan johtuen hienoinen etu, mutta Sotkamonkin peli perustuu siihen, että Roope Korhosella pitäisi olla lyömään tullessaan pöytä katettuna. Tällä hetkellä Mäkelällä on 88 lyötyä juoksua, Korhosella 85 ja Vainionpäällä 83. Vainionpää on ollut hurjassa vedossa viimeisen kuukauden aikana, joten sinänsä ei ole mahdotonta, että kuninkuus menisi Seinäjoellekin, mutta se vaatisi Vainionpään ottelukohtaisen juoksumäärän pysymistä viidessä juoksussa. Tähän en valitettavasti jäljellä olevien otteluiden perustella usko.

Lyöjäkuninkuus tullaan ratkaisemaan Mäkelän ja Korhosen välillä. Paljon ratkeaa jo Sotkamon ja Vimpelin kohtaamisessa. Mikäli Sotkamo pystyy pitämään Mäkelän nollilla, ja Korhonen lyö pari kolme juoksua, niin pari on tasoissa. Kummankin joukkueella on tämän kohtaamisen jälkeen samantyyppinen otteluohjelma: Sotkamo kohtaa Jyväskylän ja Seinäjoen, Vimpeli kohtaa Kankaanpään ja Hyvinkään.

Valitettavasti Roope Korhonen ei tänäkään vuonna voita lyöjäkuninkuutta, vaikka sen hänelle soisi. Sotkamon ja Vimpelin kohtaaminen ei tule olemaan yksipuolista Sotkamon juhlaa vaan Mäkeläkin tulee siellä onnistumaan. Myös Vimpelin otteluohjelma on asteen helpompi, ja Pihkalassa Mäkelä  kruunaa kuninkuutensa.

Ai niin, eihän nämä henkilökohtaiset saavutukset kiinnostakaan pelaajia... Tähän loppuun kuitenkin tunnelmia kaikkien aikojen lyöjäkuninkaalta.

Viimeisten pudotuspelipaikkojen kohtalo

Meneepäs mielenkiintoiseksi runkosarjan sijat seitsemän ja kahdeksan. Alajärvi ja Jyväskylä ovat tästä kisasta jo tipahtaneet, mutta neljä K:ta, Kossu, Kitee, Kouvola ja Kankaanpää voivat päätyä millaiseen järjestykseen tahansa. Kankaanpään osalta nousu pudotuspeliviivan yläpuolelle tosin vaatisi pientä ihmettä, kun se lähtee pari pistettä muita jäljestä, ja se pelaa viimeisillä kierroksilla myös Joensuuta ja Pattijokea vastaan. Mutta muilta osin kaikki on vielä pahasti auki.

Kossulla on jäljellä vieraspelit Jyväskylässä ja Kouvolassa. Uskon, että Kossu ottaa voiton Kiristä, mutta Kouvolan reissulle saattaa jäädä piste tai pari. Kotipeleissä vastassa on Seinäjoki ja Pattijoki. Kumpikin on kovia vastuksia, mutta pelissä Jusseja vastaan saattaa käydä miten vain. Pisteitä jäänee laariin viidestä kahdeksaan.

Kitee kohtaa vieraissa Vimpelin ja Seinäjoen. Näistä kummastakaan tuskin tulee pistesaldoon lisäystä, vaikka Kitee yllättikin Joensuun. Kotona Kiteen kohtaa Hyvinkään, Kouvolan ja Jyväskylän. Tahko on nousukunnossa, mutta Kouvolalta ja Jyväskylältä pisteet on kyllä otettavissa. Edellisessä Kouvola-pelissä Kouvola oli kovassa nousukunnossa, mutta nyt voi peli kääntyä toisin päin. Pisteitä Kitee saalistanee neljästä seitsemään.

Kouvola kohtaa loppupeleissä vain päävastustajiaan eli kotona Koskenkorvan ja vieraissa Kiteen ja Kankaanpään. Kouvola on ottanut heinäkuun aikana vain yhden voiton, joten kurssin kääntymiseen on vähän vaikea uskoa. Pisteitä on saatavissa kahdesta viiteen, mutta nekin tulevat olemaan tiukassa.

Pudotuspeleihin pääsevät Kossu ja Kitee. Kankaanpään ja Kouvolan kohtaloksi jää ratkoa, kumman pelit päättyvät sijaan yhdeksän ja kumpi jatkaa kautta karsintapeleillä Kirin kanssa. Lisämielenkiintoa tuo myös pudotuspelivastustaja, joka selvinnee 1.8. Vimpelin ja Sotkamon kohtaamisessa. En kyllä jaksa uskoa, että Kossu kuitenkaan oikeasti pystyisi haastamaan Vimpeliä. Sen verran ailahtelevaa Kossun peli on ollut.

Jotta päästään vähitellen pudotuspelitunnelmaan, niin on hyvä kerrata psyykkauksen lyhyt oppimäärä.

Vedonlyöjän unelmakierrokset

Nyt on se hetki! Nimittäin, kun kärkiporukat ottavat varmoja voittoja ja pitkävedon rahavirta on oikeaan suuntaan. Vähän jännitystä tähän kuvioon toi Alajärven yllättävä pyristely Sotkamoa vastaan. Ainahan Sotkamolta löytyy reservistä mikkokorhosia, jotka lyövät ratkaisevat juoksut niinä hetkinä, kun tähdistöstä siihen ei ole.

Alajärvi järjesti siis viikon positiivisimman yllätyksen. Katsomo pullisteli, ja kotijoukkueen pelikin kulki paremmin kuin aikoihin. Tosin katsojia houkutteli ilmainen sisäänpääsy, mutta mitä siitä. Pääasia, että ihmiset löysivät pitkästä aikaa Kitrolle. Sotkamo käänsi pelin itselleen rutiinillaan, mutta Alajärven ennakkoluuloton peli antoi varmasti kotijoukkueelle uskoa. Olen kääntynyt vähän sille kannalle, että Alajärvi pitää paikkansa Superissa, mikäli vaan saa riittävän terveen kokoonpanon liikkeelle.

Naisten Superissa Lapua ja Pori menevät omia latujaan. Jyväskylä nousee lopussa kärkikahinoihin, sehän on selvää. Muutaman naisten Superin pelin nähneenä voisin suositella Superin joukkuemäärän pudottamista parilla joukkueella. On nimittäin melko suuret tasoerot joukkueiden välillä, ja myös joukkueiden sisällä.

Pesäpallon hienoin perinne, ikäluokkakohtaiset leirit, pyörivät täysillä. D- ja E-ikäisten leirit on jo takana. F-ikäiset ovat tällä viikolla Ulvilassa, ja C-ikäiset tapaavat ensi viikolla Turussa. Leireillä on aina tunnelmaa. Tulosten mukaan vanhat suurseurat pitävät kärkisijoja edelleen hallussa, mutta onneksi mukaan mahtuu esimerkiksi Halsuan poikia. Leirien merkitys pesäpallojunioreille on todella suuri, vähän liiankin suuri. Liian moni nimittäin lyö räpylän naulaan viimeisen leirin jälkeen, osa onneksi jää tuomariksi.

Muutama vuosi sitten yritettiin kitkeä kaikki tunnereaktiot pesäpallosta. Onneksi tässä ei onnistuttu vaan varsinkin runkosarjan jälkeen on nähty tunteikkaita hetkiä. Otetaan esimerkiksi vuoden 2010 Vimpeli - Sotkamo välierä. Onneksi on Matti ja Risto rivissä mukana!

Ja finaalipari on ...

Niinhän se näyttää tämäkin kesä etenevän taas Sotkamo-Vimpeli -finaaliin. Muista ei ole kummallekaan vastukseksi, vaikka Joensuuta kovaksi veikattiinkin. Joensuu jakakoon kuitenkin tänä vuonna pronssin kohtalon Seinäjoen ja Pattijoen kanssa. Jos nyt jo saa veikata ensi vuotta, niin Joensuu ja Seinäjoki saattavat panna oikeasti Sotkamolle ja Vimpelille kampoihin. Mutta tästä vähän myöhemmin lisää.

Pesiskesän ensimmäinen erottaminenkin saatiin aikaiseksi, kun tj. Kaijansinkko sai lähteä Tahkosta. Samalla tuli vapautus mailamiehen tehtävistä. Syistä kuuleman mukaan lisää kauden päätyttyä, mutta ainahan tällaisilla asioilla on mukava spekuloida. Pelillisellä puolella tuskin voi laittaa heikkoa menestystä mailamiehen piikkiin vaan enemmänkin liian suuriin odotuksiin suhteessa pelaajamateriaaliin. Myyntipuolella sen sijaan on ollut ilmeisen vaisua, kun monta kertaa aitioissa on istunut ainoastaan Kuusiniemen Karra parin kaverinsa kanssa. Niin onhan siellä joskus ollut Simokin.

Karrasta tuli mieleen, että ihmisluonnossa ei näköjään tapahdu suuria muutoksia iän myötä. Pari viikkoa sitten oli oikein valtakunnan lehdessä juttu Suomisarjassa tapahtuneesta kärhämästä. Karra oli kuumentunut entiseen malliin, mutta luotettavasta lähteestä saamani tiedon mukaan Karra oli ollut oikeassa, siis alkuperäisessä asiassa. En kuitenkaan ymmärrä, että pitää lähteä ottamaan kortteja tuollaisessa tilanteessa. Arvostan Karran henkilökohtaisia saavutuksia, mutta joskus olen miettinyt, että jos Karra olisi keskittynyt omaan joukkueeseen enemmän kuin tuomareille räksytykseen, olisiko kaapissa kultaisia mitaleja myös 80-luvun lopulta ja 90-luvulta.

Mutta vielä Joensuusta ja Seinäjoesta. Vimpelin ja Sotkamon nykykaartin elinkaari pelaajana alkaa väistämättömästi lähestyä loppuaan. Ne porskuttavat vielä pari kolme vuotta Haapakosken, Puputin, Kohosen, Komulaisen ja Korhosen voimin. Kummankin nuorisokaartin kärki on kuitenkin melko kapea, joten valta tulee vaihtumaan muutamassa vuodessa. Ja mitkä nousevat sitten tilalle? Tietysti Joensuu ja Seinäjoki. Joensuussa ydinryhmä kerää rahat ja Itä-Suomen parhaat pelaajat. JymyJussien kausi on osoittanut, että yhdistymisratkaisu oli oikea. Tai oliko siinä oikein enää vaihtoehtoja kummallakaan osapuolella. Urheilullinen puoli on hyvissä käsissä, ja katsomossakin välillä oikein tungosta.

Mutta mennään ensin tämä kausi loppuun. Monta mielenkiintoista suunnitelmaa on kuitenkin eri puolilla Suomea. Niistä lisää myöhemmin.